Pitkäperjantain tie...

Ilma oli lämmin ja keväinen.
Kevät linnut lauloivat lehdettömissä puissa.

Luonto näkyy kuvissakin harmaana, on hiljainen pitkäperjantai...
Mutkainen poku kulki kosteikkoiden yli pitkospuin...

Polunvarrella kivinen  muistomerkki...
Kivien puhetta aikojen takaa...

 Polun molemmilla puolilla tyveniä vesiä...

... ja mäen päällä odottava hengähdyspaikka...

Mutkien takana sanomattoman kauniit kalliot...

Honkapuut  reunustivat  polunvartta...

Kiviset polut muistuttivat pääsiäisen sanomasta...

Ja järkähtämöttömat kivet ja kalloiseinät

huokuivat hiljaisuutta...

Tervahaudan tuoksu leijali kallioiden lomassa...

ja ihmiskäden jälki 2000-4000vuoden takaa...

Kallionlaelta huikaisevat näköalat kaukaisuuteen...

Ja alas syvyyteen...

Karulla kalliolla mäntypuun sitkeys...

Ja ikihonkain humina keveässä tuulessa...

Paluumatkalla majavaperheen saavutuksia ja yrityksiä ...

Odottava Pikkulinnun pehmeä pesä puunoksalla...

Ja pääsiäisen ihmeellinen sanoma pajun oksilla...