Helteet ovat ohi ja tuuli huojutteli puistikkoa oikein urakalla.....
Tuulen tauottua lähdimme katsomaan, kuika kanttarellimetsässä jaksellaan....
.....ihanan keltaisia pilkahduksia näkyy sammalmättäistä....
Puiden rungoilla oli näkyvissä erilaisia luomuksia.....
Tässä koivupuulla näyttää olevan tarkkaavainen korva....
Ja tässä..... kuin metsän peikkopoika.... niin todellinen....
Tämän vanamometsän henki.... ja jykevä vahti.....
Oli ihana samoilla hiljaisessa metsässä....
Ainoastaan hirvikärpästen sinkoilu vei osansa tästä nautinnosta....
Mutta kyllä metsän aarteet ovat ihmeelliset.....
Voisitko sen muuten paremmin sanoakkaan.....
Somasti sateen ropinassa ja kanttarellin tuoksussa...... tervetuloa syksy! ....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti