Torstaipäivänä aurinko helli luontoaan erittäin rankan sateen ja tuulen jälkeen.

 

Piilopirttimme odotteli meitä talven jälkeen....
Ensimmäiset kesäsaunat ovat lämmenneet ja talviturkki heitetty hyiseen veteen...
Käki kukkui ja tutut linnunlaulut säestivät kevätsiivousta....

Leppeällä tuulella luontoäiti tyynnytteli kasvavia versojaan...

Koivupuiden nuoret oksat kimmelsivät kilpaa sateen huuhtomilla lehdillä ...

Kotiin tultua kiirehdin katsomaan, kuinka joutsenystävämme ovat myrskystä selvinneet....

Vesi tuli jo polulle vastaan....

Ja koski teki työtään täydellä voimalla ....

Mutta joutsenen pesässä ei ollut mitään hätää, emo Joutsen siellä ylväästi hoiteli velvollisuuksiaan...

En voi kun hämmästellä luonnon viisautta, on osattu varautua, tulva ei ole vienyt pesää, eikä uuden elämän mahdollisuutta!

Ensimmäisen kerran näen myös pesän ilman emoa, kevättuuli hoitelee pienokaisiaan kun emo käy iltapalalla...
Miten urhea äiti Joutsen, ja aina niin kaunis...

Rohkea ja määrätietoinen...
Virkistää itseään ja palaa onnellisena takaisin pesälleen...

Matkalla näin myös toisenlaista perheonnea...

Heinäsorsaemo esitteli ylpeänä pesuettaan....

Kuinka suloisia, kuinka kauniita....

Kuinka pehmoisia, virkeitä ja vikkeliä...
Luontoäidin aarrearkku on aivan rajaton...

Ihmetyksestä silmät suurena makustelen näkemääni ja kuulemaani ...
kuinka aurinko voi paistaa myöskin puunjuurella....
Missä muualla, kuin luonnossa, voin nähdä näin harmoonista ja kaunista elämää?